maanantai 18. marraskuuta 2019

Suurperhe pienessä asunnossa



Meillä on 60m2 kuudelle hengelle ja suurehkolle koiralle. Se tekee 10m2 per henkilö. Tilastokeskuksen mukaan keskimääräiset asuinneliöt ovat henkilöä kohti vuonna 2018 olleet 40,8. 
Talo juuri kun oltiin ostettu se alku syksyllä 2013

Toiset ihastuvat pieniin neliöihin ja ajattelevat että elämä on helpompaa näin. Toiset taas kauhistelevat. On kausia, jolloin ajattelen että suurempi asunto olisi parempi, mutta suurimman osan aikaa olen ihan tyytyväinen näin. Voi olla että joskus rakennamme lisätilaa, kun lapset alkavat kaipaamaan sitä… jos alkavat.


Pienissä neliöissä sotkut ovat aina tiellä ja näkösällä. Jos lapset leikkivät legoilla se tapahtuu yleensä alakerrassa ja koska alakerta on pieni legopalikat valtaavat ihan koko alakerran. Kun keittiö on ruuan jälkeen sotkuinen näyttää koko talo sotkuiselta. Tai kun lapset haluavat keinua renkaissa, se tapahtuu kaiken keskellä. Säilytystilaa ei ole koskaan tarpeeksi.

 Kun ulkovaatteet laitetaan kuivumaan se on joko takan eteen/päälle tai kylpyhuoneeseen. Kylppäri on täynnä neljän lapsen ulkovaatteista ja kun haluat mennä suihkuun on ne pakko siirtää väliaikaisesti jonnekin. Jos taas haluat lämmittää takkaa on vaatteita siirrettävä. Kylppäriin ei myöskään mahdu mun haaveilema amme – ainoa asia, jota mulla on ikävä vanhasta kodista.


Keittiön pieni ja jos kukaan ei ole laittanut ruuan jälkeen tiskejä koneeseen, ovat kaikki tasot täynnä niitä ja laskutilaa ei ole. Ylipäätään yksinkertaiset ateriat ovat pienenkeittiön pelastus, juuri laskutilan puutteen takia.
Iso perhe tarvitsee enemmän astioita. Kattilat ja padat ovat isompaa kokoa, mutta myös pieniä kattiloita tarvitaan moneen asiaan. Astiat vievät enemmän tilaa.

Sähkönkulutus on ihan samaa luokkaa kuin isommassakin talossa samankokoisella perheellä. Meillä käytetään ihan yhtä paljon tiskikonetta, pyykinpesukonetta, lämmintä vettä ja muita laitteita kuin tavallisen kokoisessakin asunnossa. Ainoa säästökohde sähkönkulutuksen osalta pienessä asunnossa lienee lämmitys. Lämmitys hoituu meillä kokonaan varaavalla takalla, johon on puut kaadettu lähinnä omalta pihalta.
Vintin remontointi asuinkäyttöön 2014

Remonttikustannukset pienessä asunnossa on pienemmät. Meidän keittiökalusteet uuneineen ja liesineen maksoi aikoinaan reippaasti alle 1000e. Pienessä asunnossa tuntuu että saa myös olla remppaamassa koko ajan jotain nurkkaa. Koska kaikki pinnat ovat kovemmalla käytöllä kuin suuremmissa neliöissä, niin ne kuluvat nopeammin.  Koko talo on rempattu kuusivuotta sitten ja esimerkiksi keittiö tarvitsisi pikkuhiljaa päivitystä, koska alkaa olemaan niin kulunut. Lattiat jouduimme maalaamaan jo pari vuotta sitten uudestaan.


Olohuone, joka toimii myös vanhempien makuuhuoneena on tähän asti ollut ihan kelpo ratkaisu. Välillä tosin olisi mukava nukkua pidempään kuin muu perhe ja siihen ei keskellä olohuonetta ole mahdollisuutta. 

Vintillä on lasten makkari(t), joka sekin  on ollut toimiva ratkaisu toistaiseksi. Ainoa asia mitä sinne haluaisin on yllätys – yllätys  lisää säilytystilaa.


Siivoaminen ei ole sen nopeampaa pienessä kuin isossakaan talossa. Pienessä talossa ehkä jopa vähän työläämpää, koska tavaroille on mahdotonta löytää kunnollisia paikkoja.
Vaikka kuinka vähentää tavaraa sitä tulee samaa tahtia lisää. Kuusi henkilöä tarvitsee aika läjän vaatetta, harrastusvälineitä ja joitakin henkilökohtaisiakin tavaroita.

Se miksi aikoinaan ostimme pienen talon oli velan vähäinen määrä. Siitä tykkään nytkin ja se on suurin syy miksi en haaveile isommasta asunnosta tällä hetkellä. Ei sitä rahaa säästöön jää tällä hetkellä sen enempää kuin, jos olisi enemmän velkaa. On vapauttavaa tietää että kuukausittaiset kulut on mahdollista pudottaa hyvinkin alas, jos sellainen tilanne tulee.

En usko että isommat neliöt tekisivät meitä tämän onnellisemmiksi. Huomaan myös että monet ulkopuoliset ovat sitä mieltä, että näinkin suurella perheellä pitäisi olla enemmän tilaa. En usko että elämä helpottuisi suuremmissa neliöissä. Jokaisen neliön on taipumus täyttyä.

Suostuisitko sinä asumaan näin? Tai asutko jo pienissä neliöissä? Mikä susta on parasta ja pahinta pienesti asumisessa?

7 kommenttia:

  1. Oi, kun teki hyvää lukea kirjoituksesi! Minä siis tiesin olevani täysin oikeassa, kun asuimme 15-henkinen perhe 105,5 neliössä ja vielä kerrostaloasunnossa keskellä Helsinkiä, että ei ne neliöt ratkaise, vaan asenne! Suurin osa tuttavistamme oli radikaalisti sitä mieltä, että meillä oli aivan liian ahdasta. Mieheni haaveili kahdesta ja puolesta sadasta neliöstä ja minä olin enimmän aikaa tyytyväinen. Neljä vuotta sitten muutimme maalle omakotitaloon, jossa asuinpinta-alaa on 200 neliötä, asukkaita nyt 8 ja vieraiden tullessa ikuisuusongelma, mihin he mahtuvat nukkumaan. Varastotiloista meillä ei toden totta ole puutetta: vieressä on 100-neliöinen vanha talo, on vinttiä, varastoa, latoa ja aittaa, mutta nyt on ongelma se, että turha tavara päätyy varastoihin, ei lähde kiertoon.
    Ahtaassa asumisessa on se hyvä puoli, että lapsista kasvaa toiset huomioonottavia ja materialismi saa heillä järkevät mittasuhteet, kun he itsekin tajuavat, että paljosta tavarasta on vain harmia. Yksityisyyden luomiseen tarvitsee vain hiukan mielikuvitusta. Meillä yksityisyys oli monen kohdalla rajattu omaan vuoteeseen. Oman huoneen sai useampi meidän lapsista vasta tänne maalle muutettuamme ja mitä siitä seurasi: he haluavat edellenkin olla etupäässä muiden seurassa yhteisissä tiloissa.
    Olet oikeassa: elämä ei suinkaan helpotu neliöiden lisääntyessä. Kun vielä laajennamme ajattelua maailmanlaajuisesti ajatellen, niin meidän ahtaus on niin käsittämättömän monille tänäkin päivänä suurta luksusta. Luksusta siitäkin huolimatta, että maantieteellinen sijaintimme ja kehittynyt yhteiskuntamme asettaa omat vaatimukset. Lapset tarvitsevat hurjan määrän kaikkea "tarpeellista" päiväkotiin ja kouluun.
    Nauti elämästä vapautuneesti ja hyvällä omallatunnolla. Jos joskus tarve muutokseen tulisi, se näyttäytyy kyllä hyvin selkeänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta viestistä! Samoja mietintöjä ollut siis sielläkin :)

      Poista
  2. Minä itse en tiedä ahtaasti asumisesta mitään, koska olen aina opiskeluajan yksiötä lukuun ottamatta väljästi. Mutta puolisoni on lapsuutensa ja nuoruutensa asunut tosi ahtaasti. Pihalla toki oli tilaa - ja poissa kotoa he parhaiten viihtyivätkin. Näin ulkopuolisen korvin sisarukset suhtautuvat lapsuuteensa ristiriitaisesti: vaikka kukaan ei varsinaisesti haluaisi ketään sisaruksista syntymättömäksi, he ovat kaikki aika katkeria siitä, että koko lapsuus oli niin ahdasta ja niukkaa eikä koskaan saanut mitään, vaan koko ajan piti tehdä töitä. Vuorotellen ihmettelevät, miksi ihmeessä lapsia piti ahnehtia sellainen määrä (kymmenkunta), kun pikkutila ei millään sellaista väkimäärää hyvin elättänyt. Alle kouluikäisenä se ei niin haitannut, mutta murrosiässä olisi tarvinnut omaa tilaa ja omaa aikaa ja vähän taskurahojakin (joita ei saanut mennä kesätöihin tienaamaankaan, koska piti tehdä kotona töitä). Paria lukuun ottamatta kaikki lähtivät kotoa heti kun kynnelle kykenivät 15-16-vuotiaina. Eikä jatkuva puute välttämättä kasvata toiset huomioonottavia - paremminkin monelle heistä on jäänyt päälle kova taistelu siitä, että pitää puolensa, että saa edes jotain eikä jää vallan ilman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pienessä talossa asuminen tarkoita köyhyyttä. Itse ainakin pidän ihan mahdollisena, että rakennamme lisää tilaa, jos lapset sitä jossain vaiheessa kaipaavat.
      Kirjoittamassasi tilanteessa tuntuu olevan myös muita asioita pielessä, kuin se pieni asunto, vaikka ehkä rikkarokassa sekin.
      Olen itsekin lähtenyt kotoa opiskelemaan 15-vuotiaana, eikä se johtunut pienistä neliöistä tai rahasta :) .

      Poista
  3. Me olemme perheenä aina asuneet väljästi, ahtainta oli kun asuimme kolmihenkisenä perheenä kaksiossa. Tilavinta oli viisihenkisenä 450m2 talossa. No se oli kyllä aivan liian suuri vaikka iso osa tiloista oli vinokattoista yläkertaa ja kellaria. Nyt on aika sopivasti neliöitä n. 200 ja asukkaita neljä, kuusi oli enimmillään. Minulle henkilökohtaisesti oma rauha ja reviiri on tärkeä ja kun kokemusta ei ole niin en tiedä sopeutuisinko ahtaisiin oloihin, todennäköisesti kyllä sillä kaikkeen tottuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kaikkeen tottuu ja meilläkin on järjestetty tänne jokaiselle oma nurkkaus, jossa rauhoittua :) .

      Poista
  4. Minä olen lapsuuteni asunut ahtaasti. Viisihenkinen perhe ja tilaa 40-60 neliötä ja kerrostalossa. Ei ollut omaa tilaa, eikä rauhaa. Lisäksi aika oli hieman erilainen kuin nyt. Ei ollut puhettakaan, että leikkejä olisi levitelty olohuoneeseen! Mies on kotoisin maalta. Mettää ja peltoja ympärillä, mutta pirtissä tilaa hyvä jos 50 neliötä. Pieni pirtti, keittiö ja yksi huone. Lapsia 7. Kaikki lapset ovat lähteneet kotoaan heti yläasteen jälkeen. Ihan jo siitä syystä, että kotoa ei ole ollut mahdollista opiskella.
    Meillä 70 -luvulla ja sitä aiemmin syntyneillä ahtaasti asuminen on pitkälti liittynyt köyhyyteen. Vuokrat kaupungeissa olivat ihan huikeat palkkoihin nähden. Ymmärrän kyllä anonyymin kannan asiaan.
    No, meidän pieni 3 hengen perhe asui ensimmäiset yhteiset vuodet 44 neliössä. Hyvin mahduttiin koiran, 3 kissan, 2 marsun, kanin ja 3 akvaarion kanssa. Leppämäkeen muutetaessamme asuimme ekan vuoden alakerrassa. Nyt tilaa on epävirallisesti 120 neliötä. Ihan tarpeeksi mummulaksi!

    VastaaPoista