perjantai 27. joulukuuta 2019

Mitä, jos maataloustukia ei olisi?


Monet yrittäjät kadehtivat maataloustukia, eikä ihan syyttä. Jos maataloustuet lakkaisivat olemasta ruuan hinta nousisi. Maataloustuilla ohjaillaan esimerkiksi mitä viljelijän on järkevää kasvattaa pellolla ja miten eläimiä pidetään . Teurastukea saa, jos teurastettava eläin on tietyn painoinen teurastaessa ja liha myydään teurastamon kautta. Mikäli lihat ottaa ns palautuksina, niin teurastukea ei makseta. Siksi tilalta suoraan ostettu liha on usein kalliimpaa.




Maataloustuet ovat syy miksi uusia yrittäjiä, jotka eivät peri tilaa vanhemmiltaan ei tule alalle. Ulkopuoliselta ostaessa tilat ovat kalliita ja harvoin niin kannattavia, että velkaa kannattaisi ottaa niin paljoa. Pienestä aloittaminen on tehty mahdottomaksi. Tukia ei makseta kuin vasta kun tilan koko ylittää 5ha. Tukia maksetaan usein myöhässä ja jos tarkastuksessa huomataan pieni sääntörikkomus jäävät tuet maksamatta tai niitä joudutaan palauttamaan. Huono juttu, jos kannattavuus on perustunut maataloustukiin.

Kaninliha ja sirkkojen myynti on hyvä esimerkki kuinka tärkeitä tuet ovat maataloudelle. Kaninlihan ja sirkkojen kasvatusta ei tueta mitenkään – käytännössä niiden kasvatus pitäisi olla mahdollista  aloittaa nollasta. Mutta eihän kuluttaja halua maksaa tarpeeksi, koska vieressä on se puolet halvempi jauhelihapaketti. Ja vaikka kuluttaja haluaisi maksaa (kaninlihalle olisi oman arvioni mukaan kysyntää) niin kannattavuus saadaan jyrättyä suurilla, pakollisilla tarkastusmaksuilla. Sama homma missä tahansa pienessä mittakaavassa tehtävässä maataloudessa.

ELY-keskus myöntää tukea 40% aurinkosähköön siirtyville maatilallisille (Lähde: Rexelin lehti syksy 2019).

No mitäs sitten, jos maataloustukia ei enää maksettaisi?
Ruuan hinta kallistuisi, mutta olisiko se pitkään kallista? Alalle tulisi uusia yrittäjiä ja kilpailu kovenisi. Ei olisi enää suuriatiloja, vaan pienilläkin olisi mahdollista menestyä – ja itse uskon että nimenomaan pienet tilat menestyisivät. Pienet tilat pystyvät markkinoimaan tehokkaammin ja olemaan enemmän läsnä myynnissä. Nykyään ihmiset tuntuvat kaipaavan tarinoita ja kasvoja tuotteiden taakse.

Maatalouden tulisi olla samalla tavalla yrittämistä, kuin tavallisilla yrittäjilläkin.  Ei olisi maatilallisia valittamassa liian vähistä lomituksista, koska jokainen vastaisi omasta lomastaan – niin kuin tavallinen yrittäjäkin vastaa. Ei maksettaisi 70% maatalouseläkkeitä tuloista, vaan jokainen hoitaisi sen itse ja maksaisi pienintä mahdollista summaa (vajaa 300e/kk) tai niin suurta kuin näkee tarpeelliseksi omien tulojen kannalta – niin kuin tavallinenkin yrittäjä.

Tukien poisto ei tietenkään maatalousyrittäjille sovi. Ei työtönkään anna työttömyystukeaan viedä, vaikka monet myöntävätkin olevan tukiloukussa. Maataloudessakin on tukiloukku, myöntääkö kukaan sitä? Ne jotka myöntävät joutuvat ennemmin tai myöhemmin byrokratian hampaisiin.

torstai 12. joulukuuta 2019

UKK kalevalainen jäsenkorjaus eläimelle

Kun multa varataan aikaa eläimen jäsenkorjauseen kysytään usein mitä pitää ottaa huomioon.


1. Puhdas ja kuiva eläin
Pahimmat muta kerrokset kannattaa harjata hevosesta etukäteen pois ja lehmästä tarkistaa ettei se juuri ole ollut kakkaavan kaverin alla. Märälle eläimelle on myös hankala tehdä jäsenkorjausta.
Ei eläintä tarvitse alkaa pesemään tai puunaamaan mihinkään näyttelykuntoon, mutta suurimmat liat kannattaa harjata pois.


2. Jäsenkorjaus tehdään mahdollisimman vapaana
Kalevalaiseen jäsenkorjaukseen kuuluu että eläin saa valita onko se siinä vai ei - jäsenkorjausta tehdään sen aikaa kun eläin siitä pitää. Tuontatoeläimet eivät ole yleensä tottuneet kovin hyvin tälläiseen käsittelyyn, joten niiden kohdalla teen usein poikkeuksen ja joko pidän sylissä (kanat) tai esimerkiksi lehmä on päästään kiinni. Hevosen kanssa sovelletaan aina paikan mukaan. Hevonen voi olla hoitokäytävällä löysällä narulla tai sitten karsinassa.

3. Aika
Monet eläimet ovat viimeistään toisella jäsenkorjauskerralla jo sitä mieltä että jäävät siihen. Yleensä eläimen jäsenkorjaus kestää mulla noin tunnin.

torstai 5. joulukuuta 2019

5. vinkkiä kalevalaiseen jäsenkorjaukseen tulijalle


Tässä postauksessa koostetusti, mikä mun harjoitteluhoitoon tulleita asiakkaita on yleensä eniten jännittänyt.



1.     Pukeutuminen

Monet pohtivat mitä laittaisivat päälle jäsenkorjaukseen tullessa. Vaatetuksessa kannattaa kiinnittää huomiota mukavuuteen, mutta muuta ohjetta siihen minulla ei ole antaa.

2. Suihkussa käynti

Mikäli on hikoillut ennen jäsenkorjaukseen tuloa on suotavaa käydä suihkussa hygienian takia, mutta minua ei haju haittaa. Karvoituksen ajelua ei kannata jäsenkorjauksen takia tehdä, sillä tuntuma juuri ajellulla iholla on erilainen, mutta jos muutenkin olisit ajamassa karvat niin antaa mennä vaan. 

3. Mitä jos jalat haisee?

Niin ne useimmilla haisee. En ole vielä pyörtynyt tai tarvinnut pyykkipoikaa nenään hakea :).

4. Omaa painoa ei tarvitse pyytää anteeksi.

Mä keskityn vain kiputilojen poistoon, en painon tarkkailuun.

5. Ole läsnä

Tärkeimpänä jäsenkorjauksessa pidän, että asiakas pystyy sanomaan, jos jokin ote tuntuu epämukavalta tai tuleeko johonkin muualle kroppaan tuntemuksia. Mun on tarkoitus saada kroppaa parempaan kuntoo, joka onnistuu vain yhteistyössä asiakkaan kanssa. Kalevalainen jäsenkorjaus ei saa sattua. Onneksi kaikkien asiakkaiden kanssa tähän mennessä ollaan päästy tähän pisteeseen.

Tiivistetysti tärkeimmät asiat vielä:


  • Pue rennot vaatteet päälle
  • Älä ajele karvoitusta jäsenkorjauksen takia
  • tärkeintä on olla avoimin mielin, keskittyä hoitoon ja antaa palautetta hoidon aikana.

torstai 28. marraskuuta 2019

Eläimellä voi olla hyvä yksinkin


Mikään muu yksittäinen tekijä eläimen hyvinvoinnissa ei saa ihmisten niskakarvoja pystyyn yhtä tehokkaasti kuin se, että joku vihjaa puolella sanallakaan pitävänsä lammasta, hevosta, lehmää, vuohta tai possua yksin. Nehän ovat laumaeläimiä!

Vuohet ja lampaat samassa laumassa. Monesti lampaat jäävät alakynteen vuohien kanssa. Laitumella yhteiselo kumminkin toimii.

Laumaeläin on eläin, joka luonnossa eläisi laumassa. Laumassa eläin  kokee olevansa paremmin turvassa, kuin yksin. Lauma suojelee pedoilta ja tarjoaa turvaa. Jotta eläimellä olisi hyvä olla sen tarvitsee kokea olevansa turvassa.

On sekä yksilöstä, että olosuhteista kiinni onko lauma parempi kuin yksinolo eläimelle.

Eläintenhoitajan jaksaminen on tärkein yksittäinen tekijä eläimen hyvinvoinnin kannalta. Hyvät olosuhteet eivät ole hyvät, jos hoitaja ei jaksa siivota, vaihtaa vesiä, ruokkia ja huolehtia muuten eläinten hyvinvoinnista.
Huonoissakin puitteissa voi olla hyvinvoivia eläimiä, mikäli hoitajan jaksaminen on kunnossa. Esimerkiksi parsinavettaa pidetään monella tapaa huonompana kuin pihattoa. Jos parsinavetassa eläintenhoitaja jaksaa kolata paskaa, kuivittaa, harjata lehmiä, pitää huolta lypsyhygieniasta, huolehtii riittävästä raikkaan vedensaannista ja että ruokinta on kunnossa on se varmasti parempi paikka lehmälle kuin pihatto, jossa näitä hommia ei jakseta tehdä.

Jos sinulla on yksi hevonen, jolle jaksat kantaa vedet talvipakkasellakin ja jonka ruokintaan ja muuhun hyvinvointiin on hyvin aikaa ja jaksamista. On eri asia, jos hevosia olisikin kaksi. Ensin on kiinnitettävä huomioita hoitajan hyvinvointiin, eli saatava vesi juoksemaan talliin, ilman että pitää itse juosta. Sitten tulee vielä raha. Vesiputken vetäminen talliin maksaa 5000e. Onko rahaa tarjota kahdelle hevoselle hyvinvointia, niin että hoitaminen on mielekästä?

Hevosten lukitsemista pieneen karsinaan koko yöksi ja sen jälkeen pieneen tarhaan laittoa ei tuomita ollenkaan. Kun kyseessä on tuotantoeläin on ehdottoman väärin että se elää pihatossa, eikä pääse pihalle.
Koira on laumaeläin, mutta sen yksinpitämistä ei paheksuta ollenkaan.

Kani on yhdyskuntaeläin, ei laumaeläin.

Kukaan ei mieti mitä eläin oikeastaan kaipaa.
Olen sitä mieltä että monella tuotantoeläimellä on asiat paremmin kuin lemmikeillä. Tuotantoeläinten tarpeet on huomioitu ja niitä pyritään parantamaan koko ajan. Monella tuotantoeläimellä on lajinmukaisemmat olosuhteet kuin lemmikkinä pidettävällä koiralla, hevosella tai vaikka hamsterilla.

Tuotantoeläinten olosuhteita mietittäessä tärkeintä olisi ottaa huomioon ihmisten jaksaminen. Turhaa byrokratiaa pitäisi vähentää, jotta tilallisilla jäisi enemmän aikaa ja energiaa myös eläinten hoitoon.

Monet mylväisevät kauhuissaan että onko eläintä pakko ottaa, jos sille ei ole mahdollisuutta tarjota myös kaveria? Yleensä on kyse ihmisen hyvinvoinnista. Eläin tuottaa paljon iloa ja sisältöä elämään. On itsekästä omistaa eläin, olisihan sillä (ehkä) parempi elää villinä luonnossa… vai olisiko? Siitä lisää joskus toiste.  


Kun päätämme ottaa eläimen omiin hoiviimme on matka jatkuvaa tasapainoilua. Jokainen tekee varmasti parhaansa oman jaksamisensa mukaan eläimen hyvinvoinnin eteen. Lasten kanssa kotona ollessa monesti kuulin sanonnan: jotta voit auttaa muita huolehdi ensin omasta jaksamisestasi. Se on totta myös eläinten hyvinvoinnin kannalta.  Eläin voi myös tuoda ihmiselle tarkoituksen ja sitä kautta hyvinvointia.

torstai 21. marraskuuta 2019

Kivut pois, ratsastajat suoremmaksi hevosen selkään ja helpotusta jumeille - eli kalevalaisen jäsenkorjauksen opiskelu etenee


Olen yhä enemmissä määrin tehnyt myös koirille ja hevosille kalevalaista jäsenkorjausta.  Ihmisasiakkaista ehdottomasti eniten edustettuna ovat ratsastajat, jotka ovat tajunneet miten paljon oma asento vaikuttaa hevosen liikkumiseen. Jos seisot vinossa, et voi olla suora hevosenkaan selässä. Toinen ihmisryhmä, joka käy mun hoidossa on yleensä selkä- tai hartiavaivoista kärsivät. Eniten omille asiakkaille on ollut apua tuki- ja liikuntaelin vaivoissa, mutta kalevalaisesta jäsenkorjauksesta on moneen.

Monet ihmettelevät miten olen alkanut tekemään eläimillekin jäsenkorjausta. Eläinten kalevalaiseen jäsenkorjaukseen on olemassa kurssi, mutta sen saa käydä vasta valmistuttuaan jäsenkorjaajaksi. Kysyin mahdollisuutta osallistua kurssille, vaikka en ole vielä valmistunut jäsenkorjaajaksi, mutta valitettavasti en sinne päässyt.

Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa pyritään palauttamaan elintoiminnot normaaliin tilaan luonnollisia liikeratoja hyväksikäyttäen.  Hermotoiminnat, verenkierto, kudosnestekierto ja energiajärjestelmä palautetaan luonnolliseen tilaan.
Kalevalainen jäsenkorjaus ei satu tai tunnu epämiellyttävältä. Monet ihmettelevätkin miten näin hellästä hoitomuodosta voi olla apua.

Kun päätin alkaa opiskelemaan eläintenjäsenkorjausta lainasin ensin kirjastosta kirjoja hevosten, koirien ja lehmien anatomiasta. Lisäksi hevosen ja naudan kohdalla hyötyä on siitä että olen jonkin verran ollut mukana teurastamassa niitä.  Kun teurastamme seuraavan naudan tai hevosen, olen entistä skarpimpana katsomassa miten lihakset, kalvot ja verisuonet kiinnittyvät, sekä miten luut ovat asettuneet.
Seuraavaksi googlasin eläimille kalevalaista jäsenkorjausta tekeviä ihmisiä ja otin puhelimen käteen ja soitin heille.  Kaikki rohkaisivat aloittamaan vaan ja kehittämään ennemmin eläintenlukutaitoa kuin käymään kurssia eläinten kalevalaisesta jäsenkorjauksesta. Aloitin tekemällä omalle koiralle jäsenkorjausta, sitten vanhempien koirille ja siitä homma sitten lähtikin. Hevosia olen käynyt hoitamassa, kun ratsastajat ovat huomanneet että kalevalaisesta jäsenkorjauksesta (harjoitteluhoidostakin!) on hyötyä heille.

Kävin myös katsomassa hevos- ja koirahierojan touhuja ja samalla kyselemässä kaikkia tyhmiä kysymyksiä. Vaikka hieronta ei ole verrattavissa jäsenkorjaukseen, niin otin oppia siitä miten he kohtelivat eläimiä ja millaisia tunnetiloja eläimessä näkyi hoidon aikana ja miten hoitaja niihin reagoi.

Eniten tämän asian opiskelussa on ollut apua, kun olen vain tehnyt jäsenkorjauksia. Mikään muu ei ole opettanut enempää kuin tekeminen. Toivon että jatkossakin saan hoitaa erilaisia eläinasiakkaita, sekä tietenkin auttaa ihmisten kiputilojen hoidossa.

Tällä hetkellä teen kalevalaisen jäsenkorjauksen harjoitteluhoitoina sekä ihmisille, että eläimille Uudellamaalla. Hevosta pienemmät eläimet ovat tervetulleita hoitohuoneelle.

tiistai 19. marraskuuta 2019

Vapaana laiduntava eläin, ei välttämättä ole onnellinen eläin




Meidän kanat ovat kaikella mittapuulla vapaita. Ne saavat ulkoilla päivittäin tarhassa ja joskus vapaana pihallakin. Kanalla on monta vihollista. Meillä on käynyt kettu ja kanahaukka. Kummatkin ottivat saaliikseen yhden kanan – ja tietenkin juuri sen kaista persoonallisimman yksilön. Niin nytkin eräänä loppu elokuun aamuna.


Siinä puukko kädessä seisoessani ja katsoessa päätöntä kanaa mietin, millainen kiputuntemus on kuolleella eläimellä? Onko kipua niin kauan kun eläimen refleksit toimii? Ei ole pystytty osoittamaan mihin asti eläin tuntuu kipua kuoleman jälkeen. Joka tapauksessa kipu on varmasti lyhyempi, kuin haukan kynsissä elävänä syödyksi tuleminen.  

Vapaankanan vei haukka


Pedot alkavat ensin syömään ja uhriksi joutunut saalis kuolee vasta sitten vammoihinsa.
Onko oikein pitää kotieläimiä vapaana pihalla, kun riskinä voi olla jonkin pedon saaliiksi joutuminen?

Meillä liikkuu täällä Uudellamaalla susiakin. Lähin susihavainto on 2km päästä meiltä. Silti lampaat laidunsivat meillä kesällä. Perustelin itselleni asian niin että lampaalla on parempi saada elää lajityypillisesti ulkona laiduntaen, kuin sisällä kuivaheinää syöden. Oli olemassa riski että lampaat joutuisivat suden suuhun, mutta kuinka todennäköistä se olisi?

Aina eläinten olosuhteita mietittäessä pitää puntaroida hyödyt ja haitat. Silti se että sudet uhkaavat kotieläimien turvallisuutta ei tarkoita sitä että sudet pitäisi tappaa. Jokaisen villieläimenkin pitää syödä. Eläin ei osaa tappaa saalistaan ensin ja syödä vasta sitten. Jos laitat eläimen laiduntamaan pellolle tai pidät kanoja vapaana, otat riskin että jokin peto nappaa sen saaliikseen. Monesti eläinten aitaaminen susi- tai haukka varmalla aidalla heikentää myös kotieläinten olosuhteita, sillä se pienentää väistämättä laitumen tai tarhan kokoa. Kanoista ollessa kyse, niiden soisi pääsevän kuopsuttamaan matoja ja syömään tuoretta ruohoa, joka tarhassa ei ole mahdollista. Tuoko aitaaminen sellaista hyötyä ikinä, että siihen käytetyt resurssit ovat sen väärti?

Åå kuoli haukan hyökkäykseen.

Kotikanalaa pitäessä tulee myös mietittyä yksilön arvoa. Pienessä kanalassa persoonat tulevat esiin. Meidän Åå hurmasi kaikki erikoisella olemuksellaan ja saikin monta lempparinimeä. Samoin Tiltu. Mietin miten kerron lempparikanan pois menosta lapsille? Todennäköisesti vain kerron ja mietitään että se meni taivaaseen Rico-koiran kanssa. Vaikka meillä on teurastettu monia eläimiä ruuaksi, on ihan eri asia menettää persoonallinen lemmikkikana. Tästä ei edes voinut varoittaa etukäteen kunnolla. Toki lapset tietävät, että riskinä kanoilla on kettu ja kanahaukka.

Tälläisiä kysymyksiä pohdin pestessäni käsiäni juuri tappamani kanan verestä.

maanantai 18. marraskuuta 2019

Suurperhe pienessä asunnossa



Meillä on 60m2 kuudelle hengelle ja suurehkolle koiralle. Se tekee 10m2 per henkilö. Tilastokeskuksen mukaan keskimääräiset asuinneliöt ovat henkilöä kohti vuonna 2018 olleet 40,8. 
Talo juuri kun oltiin ostettu se alku syksyllä 2013

Toiset ihastuvat pieniin neliöihin ja ajattelevat että elämä on helpompaa näin. Toiset taas kauhistelevat. On kausia, jolloin ajattelen että suurempi asunto olisi parempi, mutta suurimman osan aikaa olen ihan tyytyväinen näin. Voi olla että joskus rakennamme lisätilaa, kun lapset alkavat kaipaamaan sitä… jos alkavat.


Pienissä neliöissä sotkut ovat aina tiellä ja näkösällä. Jos lapset leikkivät legoilla se tapahtuu yleensä alakerrassa ja koska alakerta on pieni legopalikat valtaavat ihan koko alakerran. Kun keittiö on ruuan jälkeen sotkuinen näyttää koko talo sotkuiselta. Tai kun lapset haluavat keinua renkaissa, se tapahtuu kaiken keskellä. Säilytystilaa ei ole koskaan tarpeeksi.

 Kun ulkovaatteet laitetaan kuivumaan se on joko takan eteen/päälle tai kylpyhuoneeseen. Kylppäri on täynnä neljän lapsen ulkovaatteista ja kun haluat mennä suihkuun on ne pakko siirtää väliaikaisesti jonnekin. Jos taas haluat lämmittää takkaa on vaatteita siirrettävä. Kylppäriin ei myöskään mahdu mun haaveilema amme – ainoa asia, jota mulla on ikävä vanhasta kodista.


Keittiön pieni ja jos kukaan ei ole laittanut ruuan jälkeen tiskejä koneeseen, ovat kaikki tasot täynnä niitä ja laskutilaa ei ole. Ylipäätään yksinkertaiset ateriat ovat pienenkeittiön pelastus, juuri laskutilan puutteen takia.
Iso perhe tarvitsee enemmän astioita. Kattilat ja padat ovat isompaa kokoa, mutta myös pieniä kattiloita tarvitaan moneen asiaan. Astiat vievät enemmän tilaa.

Sähkönkulutus on ihan samaa luokkaa kuin isommassakin talossa samankokoisella perheellä. Meillä käytetään ihan yhtä paljon tiskikonetta, pyykinpesukonetta, lämmintä vettä ja muita laitteita kuin tavallisen kokoisessakin asunnossa. Ainoa säästökohde sähkönkulutuksen osalta pienessä asunnossa lienee lämmitys. Lämmitys hoituu meillä kokonaan varaavalla takalla, johon on puut kaadettu lähinnä omalta pihalta.
Vintin remontointi asuinkäyttöön 2014

Remonttikustannukset pienessä asunnossa on pienemmät. Meidän keittiökalusteet uuneineen ja liesineen maksoi aikoinaan reippaasti alle 1000e. Pienessä asunnossa tuntuu että saa myös olla remppaamassa koko ajan jotain nurkkaa. Koska kaikki pinnat ovat kovemmalla käytöllä kuin suuremmissa neliöissä, niin ne kuluvat nopeammin.  Koko talo on rempattu kuusivuotta sitten ja esimerkiksi keittiö tarvitsisi pikkuhiljaa päivitystä, koska alkaa olemaan niin kulunut. Lattiat jouduimme maalaamaan jo pari vuotta sitten uudestaan.


Olohuone, joka toimii myös vanhempien makuuhuoneena on tähän asti ollut ihan kelpo ratkaisu. Välillä tosin olisi mukava nukkua pidempään kuin muu perhe ja siihen ei keskellä olohuonetta ole mahdollisuutta. 

Vintillä on lasten makkari(t), joka sekin  on ollut toimiva ratkaisu toistaiseksi. Ainoa asia mitä sinne haluaisin on yllätys – yllätys  lisää säilytystilaa.


Siivoaminen ei ole sen nopeampaa pienessä kuin isossakaan talossa. Pienessä talossa ehkä jopa vähän työläämpää, koska tavaroille on mahdotonta löytää kunnollisia paikkoja.
Vaikka kuinka vähentää tavaraa sitä tulee samaa tahtia lisää. Kuusi henkilöä tarvitsee aika läjän vaatetta, harrastusvälineitä ja joitakin henkilökohtaisiakin tavaroita.

Se miksi aikoinaan ostimme pienen talon oli velan vähäinen määrä. Siitä tykkään nytkin ja se on suurin syy miksi en haaveile isommasta asunnosta tällä hetkellä. Ei sitä rahaa säästöön jää tällä hetkellä sen enempää kuin, jos olisi enemmän velkaa. On vapauttavaa tietää että kuukausittaiset kulut on mahdollista pudottaa hyvinkin alas, jos sellainen tilanne tulee.

En usko että isommat neliöt tekisivät meitä tämän onnellisemmiksi. Huomaan myös että monet ulkopuoliset ovat sitä mieltä, että näinkin suurella perheellä pitäisi olla enemmän tilaa. En usko että elämä helpottuisi suuremmissa neliöissä. Jokaisen neliön on taipumus täyttyä.

Suostuisitko sinä asumaan näin? Tai asutko jo pienissä neliöissä? Mikä susta on parasta ja pahinta pienesti asumisessa?